En allekirjoittanut turvealoitetta

Turvetuotanto on puhuttanut, kun lehdissä alan yrittäjät ovat valitelleet leipänsä loppumista. Aihe ei Ylivieskassa sikäli kuulu kuntapolitiikkaan, että kaupungilla ei ole sen enempää turpeen käyttöön kuin sen nostamiseenkaan sanansijaa. Turvetuotannon alasajo ei varsinaisesti ole edes vihreää politiikkaa, koska se on joka tapauksessa loppumassa päästöoikeuksien hinnannousun vuoksi. Tämä ei ole voinut tulla turveyrittäjillekään yllätyksenä. Turpeen veronkorotus ja yleinen hosuminen aiheen ympärillä on kuitenkin nopeuttamassa prosessia tavoilla, jotka voivat olla jopa ilmaston kannalta vahingollisia.

Turvealoitteella viittaan Suomen Luonnonsuojeluliiton Irti turpeesta -aloitteeseen, jossa vaaditaan turpeenpolton kieltoa vuoteen 2025 mennessä. Aloite on tietenkin aivan turha, koska turvetuotanto loppuu joka tapauksessa lähivuosina. Lainsäädäntötyöhön aikataulu taas on aivan liian tiukka, minkä ilmeisesti aloitteen alullepanijatkin ymmärtävät. Onko tärkeintä ollut ottaa kantaa, ennen kuin vihollinen luhistuu itsestään?

Kuitenkin monen poliitikot ja julkisuuden henkilöt ehtivät ottaa kantaa aloitteen puolesta. Kerronpa sitten minäkin kantani, että en allekirjoittanut.

Sen sijaan Suomen Ekomodernistien kannanotto turvealoitteeseen on minun näppikseltäni lähtöisin, joskin sen kirjoittamiseen osallistui isompi ilmastoaktiivien joukko eivätkä kaikki kannat ole alunperin omiani. Me kaikki luonnonsuojelijat olemme tietenkin samaa mieltä siitä, että turpeen ja fossiilisten polttoaineiden käytön on loputtava, mutta millä aikataululla ja mitä tilalle? Ekomodernistien kannanotossa tuomme esiin huolen, että nyt hosuessamme turpeen kanssa sitoudumme seuraaviksi vuosikymmeniksi kestämättömään puuenergiaan, koska muitakaan vaihtoehtoja ei toistaiseksi ole.

Samaan aikaan olemme luopumassa myös kivihiilestä, ja kun muita vaihtoehtoja ei ole, puun kysyntä kasvaa. Sitä ei mitenkään pystytä tuottamaan kotimaassa kestävästi, kun puuta pitäisi riittää muihinkin käyttötarpeisiin. Nyt jo riskit ovat toteutumassa, kun puuta ja jopa turvetta suunnitellaan tuotavan ulkomailta.

Lyhyellä aikavälillä turpeen vaihtaminen puuhun myös huonontaa päästökaupan tehoa, koska päästöoikeuksia vapautuu muiden käyttöön. Ottajia kyllä on, kun oikeuksien hinta on ollut kovassa nousussa. Energiapuuhan määritellään päästökaupassa päästöttömäksi, mitä se ei ole. Hurjimpien laskelmien mukaan puun päästöt ovat jopa suuremmat kuin kivihiilellä.

Puuenergialla tarkoitan tässä kaupunkien suurimittakaavaista lämmitystä puuhakkeella, en yksittäisten talojen lämmitystä haja-asutusalueella.

Seisomme kuitenkin seuraavan energiamurroksen kynnyksellä. Turpeesta ja energiapuusta on mahdollista luopua kestävästi, kun pienydinvoima, syvä maalämpö ja vetytalous saadaan toimimaan. Nyt kannattaa varoa sellaisia investointeja, joista ei päästä tarpeeksi vikkelästi irti, kun aika tulee. Poltetaan vaikka sitä turvetta niin kauan, että voidaan hypätä suoraan seuraavaan aikakauteen.

Jos pienydinvoimaa ja vetyä ei saada pelittämään, olemme joka tapauksessa hukassa.

Pitää varmaan puhua vähän Ylivieskastakin. Herrfors polttaa turvetta ja puuta lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksessa. Laitos on kuitenkin pieni, kaukolämpöasiakkaita on alle tuhat. On aivan sama, mitä siellä poltetaan. Puu on täällä ihan hyvä vaihtoehto.