Kannabis laillistetaan, kannattaisi valmistautua

Yksi tämän viikon uutisista on, että Saksa sai EU:ta vihreää valoa suunnitelmilleen laillistaa kannabis. Toimeen tartuttaneen välittömästi, ja vauhdikkaimpien arvioiden mukaan laillistaminen voisi alkaa jo tänä keväänä.

Kannabiksen laillistaminen ei ole juuri noussut esiin näiden vaalien keskustelunaiheissa, mutta siitä kannattaisi keskustella juuri nyt.

Laillistaminen etenee suurimmassa EU-maassa, ja suunnitelmia on ainakin Luxemburgissa, Tsekissä ja Irlannissa. On vaikea nähdä, mistä syystä Suomen kannattaisi jäädä kieltolain viimeiseksi linnakkeeksi Euroopan laidalle, jos ja kun useimmat muut länsimaat päätynevät laillistamiseen seuraavien vuosien aikana.

Kannabista ei esitetä laillistettavaksi siitä syystä, että sen uskottaisiin olevan haitatonta. Ei se ole. Kieltolaki on kuitenkin osoittautunut tehottomaksi tavaksi ehkäistä sekä kannabiksen käyttöä että sen aiheuttamia haittoja.

Ankaran huumepolitiikan Suomessa on noin 280 000 kannabiksen käyttäjää, ja käyttö on muihin Euroopan maihin verrattuna keskimääräistä yleisempää.

Kannabis on tällä hetkellä laillista muun muassa Kanadassa ja useissa Yhdysvaltain osavaltioissa. Ensimmäisissä osavaltioissa laillistamisesta on jo niin kauan, että tiedetään kohtalaisen hyvin, mitä siitä on seurannut.

Aikuisten keskuudessa kannabiksen käyttö on jonkin verran lisääntynyt. Mitään kansanterveydellistä katastrofia ei kuitenkaan ole seurannut, vaan kannabikseen yhdistettyjen terveyshaittojen ilmaantuvuus on pysynyt varsin samana. Alkoholin ja lääkkeiden käytön on todettu vähentyneen, minkä vuoksi laillistamisella saattaa jopa olla yhteenlaskettuna positiivinen vaikutus kansanterveyteen.

Laillistamisen vaikutuksesta nuorten kannabiksen käyttöön löytyy monenlaista tietoa, mutta ainakaan se ei ole merkittävästi yleistynyt. Selvästi on väliä, millä tavalla laillistaminen toteutetaan.

Tuoreesta Coloradon kouluterveyskyselystä käy ilmi, että laillistamisen jälkeen nuorten kannabiksen käyttö on vähentynyt ja mikä tärkeintä, entistä suurempi osa nuorista kokee, että kannabiksen hankkiminen ei ole helppoa. Myös Kanadasta raportoidaan huomattavaa laskua alaikäisten nuorten kannabiksen käytössä, joskin samasta taulukosta selviää, että nuorten aikuisten käyttö on jonkin verran lisääntynyt.

Myynnin laillistamisen avulla kannabiskauppa pystytään ottamaan yhteiskunnan haltuun. Järjestäytyneelle rikollisuudelle päätyvä rahavirta pienenee, ja yhteiskunta hyötyy laillisesta kannabiskaupasta myös verotuloina.

Yhdessä yössä markkinat eivät siirry laillisille toimijoille, mutta jo nyt nähdään, että sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa suurin osa myynnistä tapahtuu laillisesti ja osuus kasvaa tasaisesti. Rikolliset jäävät nuolemaan näppejään.

Vihreät kannattaa kannabiksen laillista sääntelyä eli myynnin laillistamista aikuisille tiukassa yhteiskunnan valvonnassa. Laillisilla säännellyillä markkinoilla aineen käyttöä ja terveyshaittoja on helpointa kontrolloida.

Minun on tällä hetkellä varsin vaikea nähdä yhtään syytä, miksi kannabiksen kieltolakia pitäisi jatkaa. Joitakin mutta-kysymyksiä kuitenkin on.

On varsin todennäköistä, että sääntelystä huolimatta laillistaminen lisää jonkin verran kannabiksen käyttöä aikuisväestössä. Vaikka kannabiksen laillistaminen ei näytä väestötasolla aiheuttavan merkittävää sairastuvuuden kasvua, yksilöille voi koitua vakaviakin haittoja. Hoitohenkilöstöllä tulee olla asiantuntemusta kannabishaittojen tunnistamisesta ja hoidosta sekä riittävät resurssit.

On myös ilmeisestä, että laittomuuden stigman poistuessa yhä useampi kannabiksen käyttäjä "tulee kaapista", jolloin kannabiksen käyttö nousee esiin muun muassa työelämässä. Työpaikoilla ja työterveyshuollossa tulee tarve tiedon ja osaamisen päivittämiselle, jotta osataan kiinnittää huomiota niihin käyttäjiin, jotka tarvitsevat apua - ja jättää muut rauhaan.

Kannabiksen sääntely ei tapahdu itsestään, vaan sitä varten tarvitaan monenlaista lainsäädäntöä ja poliittisia päätöksiä. Niiden laatimiseen tarvitaan aikaa. Koska laillistaminen on jossain vaiheessa väistämättä edessä, pitäisi Suomessakin uskaltaa avata keskustelu siitä, miten sääntely on täällä viisainta toteuttaa, jotta siitä saadaan mahdollisimman suuri hyöty ja haittoja vähennetään mahdollisimman tehokkaasti.