Pärjääkö Ylivieska ilman maahanmuuttajia?

Tällaistakin asiaa vaalikoneessa kysyttiin. Jo sana maahanmuuttaja herättää tunteita. Samalla pitää muistaa, että me kaikki olemme ihmisiä, emme kuntatalouden hyödykkeitä. Tämäkin on hankala kirjoitus. Olen korjaillut sitä moneen kertaan.

Ylivieskassa maahanmuutto ei ole kiistakysymys. Maahanmuuttajien osuus kuntalaisista on hyvin pieni, eikä näköpiirissä ole suurta muutosta asiaan. Vastasin, että pärjätään.

"Maahanmuuttaja" ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että henkilö on jossain vaiheessa elämäänsä muuttanut Suomeen. Jos muuttaa Ruotsiin ja sieltä takaisin Suomeen, on maahanmuuttaja. Siksi maahanmuuttajista puhuminen yhtenäisenä ihmisryhmänä on aina harhaanjohtavaa.

Luultavasti kysymyksessä tarkoitetaan niin kutsuttua työperäistä maahanmuuttoa. Olen työskennellyt suurimman osan työurastani yliopistolla, joka on aidosti kansainvälinen työyhteisö. Yliopistolla näkee konkreettisesti, kuinka paljon hyviä asioita kansainvälisestä liikkuvuudesta seuraa. Ihmisten mukana liikkuvat uudet ajatukset. Ystävyyssuhteita solmitaan yli kansallisuusrajojen. Yliopisto ei pärjäisi ilman liikkuvuutta ja kansainvälisiä kontakteja.

Jos ulkomaalainen henkilö haluaa tulla Suomeen tai Ylivieskaan töihin tai yrittämään, minulla ei tietenkään ole mitään sitä vastaan. Työllistymistä pitäisi helpottaa nykyisestä purkamalla byrokraattisia esteitä. Yksi este ovat perheen oleskelulupaan vaadittavat tulot. Esimerkiksi sairaanhoitajan palkalla ei välttämättä saa perhettä mukaan Suomeen.

Keskusteluun työperäisestä maahanmuutosta liittyy kuitenkin monia ongelmia, joista vähäisin ei ole se, millaisena me näemme ihmisen roolin yhteiskunnassa. Minua kauhistuttaa keskustelu, jossa ihmisten läsnäoloa yhteiskunnassa täytyy perustella hyötynäkökohdilla. Näen "pärjääkö"- ja "tarvitaanko"-kysymysten taustalla keskustelun niistä raskaista ja huonosti palkatuista aloista, joilla on niin sanotusti työvoimapula. Työvoiman saatavuus on mokattu huonolla johtamisella, liian matalilla palkoilla ja ehkä epäonnistuneella perhepolitiikallakin. Mokia yritetään korjata ulkomaalaisella työvoimalla, jonka neuvotteluaseman uskotaan olevan heikompi kuin kantasuomalaisilla.

Siirtotyöläisyys on aina perustunut ajatukseen, että köyhemmistä oloista tuleville huonompikin neuvotteluasema työmarkkinoilla on parempaa kuin mitä kotimaalla on tarjota. Pitemmän päälle vaarana on yhteiskunta, jossa maahanmuuttajien muodostama työläisluokka tekee ne työt, joita kantaväestö ei halua tehdä. Voiko sellainen luoda kokemusta osallisuudesta? Jossain vaiheessa ainakin nuorempi polvi turhautuu. Jos emme halua kahden kerroksen väen ongelmia, työperäistä maahanmuuttoa pitää edistää siitä lähtökohdasta, että tulijoille taataan sama neuvotteluasema kuin muillekin. Tällöin työvoiman kysynnän ja tarjonnan ongelmat täytyy joka tapauksessa ratkaista muuten.

Mielestäni tarvepuheessa on iso rasismin vaara. Maahanmuuttajia halutaan tekemään ikäviä töitä, joita "suomalaiset eivät halua tehdä".

Miksi emme kysy, pärjääkö maahanmuuttaja ilman Ylivieskaa? Kunnat ovat kuntalaisia varten eikä toisinpäin. Ihmisillä on aina muukin kuin välinearvo. Ihmisiä täällä tarvitaan, etnisestä taustasta riippumatta. Suomeen ja Ylivieskaan saa tulla tekemään työtä tai muuten tavoittelemaan parempaa elämää. Silti varoisin puhumasta maahanmuuttajista pelastajina. Me pärjätään täällä niillä ihmisillä, jotka tänne kuka mistäkin syystä päätyvät. Toivottavasti kaikille myös pystytään tarjoamaan tasavertainen asema yhteisössä.