Turvepeltojen kohtalo todistaa, että ilmastopäätökset tehdään EU:ssa

Yle on tänään ansiokkaasti uutisoinut turvepeltojen merkityksestä ilmastonsuojelussa. Turvepeltoja ei useinkaan mainita ilmastopäästöjen yhteydessä, vaikka niiden hiilidioksidi- ja typpioksiduulipäästöt ovat merkittävät. Täällä Pohjois-Pohjanmaalla suuri(n?) osa pelloista on turvepeltoja.

Maatalous on Ylivieskassa tärkeä elinkeino. Meidänkin perheemme asuu Ylivieskassa, koska maatalousalalla työskentelevä puolisoni sai täältä töitä. On tässä siis omakin lehmä (ehkä turvepellon) ojassa.

Suomi on kokonaisuudessaan maatalouden äärialuetta, alttiina sään ja ilmaston oikuille. Mielestäni etenkin ilmastonmuutoksen yltyessä olisi iso riski keskittää kotimainen ruoantuotanto Etelä-Suomen kivennäispelloille. Ruotsissa, joka lähtökohtaisesti on paljon Suomea viljavampi maa, näin on tehty. Muun muassa kuivana kesänä 2018 siellä oli jo hätä ruoantuotannon turvaamisesta. Pohjois-Suomessa pitkään pelloilla viipynyt lumi pelasti ison osan sadosta.

Olen viime päivinä vastannut vaalikoneisiin ja turhautunut kysymyksiin kuntien päästövähennyksistä. Ne ovat pieniä. Turvepellot ovat erinomainen esimerkki siitä, että tärkein ilmastoteko on äänestää EU-vaaleissa. EU:ssa tehdään nekin päätökset, jotka ohjaavat turvepeltojen käyttöä.

Keskeinen kysymys ovat tuottajahinnat. Jos maataloustuottajille saataisiin oikeudenmukainen palkka ilman jatkuvaa tuotannon maksimointia ja laajentamista, turvepeltoja pystyttäisiin huolettomammin palauttamaan kosteikoiksi tai metsittämään. Toki on muistettava, että aina kun läärätään turpeen ja veden kanssa, on mahdollisuus epäonnistua ja syytääkin ilmaan hiilidioksidin asemesta metaania.