Kuinka ilmastohätätila pitäisi julistaa?

Tätäkin kysyttiin vaalikoneessa: pitäisikö kotikunnan julistaa ilmastohätätila, niinkuin Helsinki teki?

Sehän jo tiedetään, mihin toimiin hätätilan julkistus on Helsingissä johtanut. Kun kivihiilestä päätettiin fanfaarien säestyksellä luopua ja nyttemmin puupellettikin on joutunut epäsuosioon, ollaan lämmöntuotannossa sellaisten ongelmien edessä, että ratkaisuksi on ehdotettu muun muassa kaukolämpöputken vetämistä Kilpilahden öljynjalostuslaitokselta. Samaan aikaan kaupunki on päättänyt tärvellä sekä kulttuuriperinnön että luonnon monimuotoisuuden kannalta korvaamattoman Malmin lentoaseman ja upottaa sinne sellaisen määrän betonipaalua, että se nollaa puuhastelutason ilmastopäätökset vuosiksi.

No, takaisin hätätilan julistamiseen. Eräässä somekeskustelussa pohdittiin, millä tavalla vaalikoneen kysymys koskee Helsinkiä, joka on julistuksensa siis jo tehnyt.

Minä mietin, miksipä ilmastohätätilaa ei voisi julistaa joka vuosi, niin kuin joulurauhakin Suomen Turusta julistetaan.

Joulurauhan julistuksen musiikitkin toimisivat sellaisenaan: kansallislaulu, Jumala ompi linnamme ja Porilaisten marssi.

Tai sittenkin verenhimoisen Porilaisten marssin voisi vaihtaa virteen 310 Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on, joka on epätoivoisen taistelun kuvaajana aivan laittamaton: "Jos me joudummekin / syvihin vesihin / ratki keskelle kuoleman kauhun / emme nääntyä voi / Hänen äänensä soi / läpi myrskyn ja helvetin pauhun."

Virren tekstissä purraan hammasta läpi itkun ja kuolemanpelon. Toivo on hyve, ei tunne.

Minulle on kerrottu, että virsi oli Pohjamaan miesten suosiossa talvisodassa. Aikamoinen Taipaleenjoki se on tämä ilmastotaistelukin, ainakin ilmastotoimien pitäisi olla jotain sotatalouteen verrattavaa.