Petteri Taalaksen kirjassa kysytään, kannattaako ilmastonmuutoksella pelotella

Petteri Taalas on tuttavapiirissäni kiistelty henkilö. Hänen haastattelujaan on tulkittu ilmastonmuutoksen vähättelyksi. Tartuin hänen uuteen kirjaansa Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin (Tammi, 2021) jokseenkin epäluuloisena.

Taalas toimi pitkään Suomen Ilmatieteenlaitoksen pääjohtajana. Nykyisin hän johtaa maailman ilmatieteen järjestöä WMO:ta. Hänen kannoillaan on siis merkitystä.

Kirjan perusteella Petteri Taalas ei vähättele ilmastonmuutosta. Siitä hän ei ole ollenkaan eri mieltä kriitikoittensa kanssa. Eipä tosiasioista ole mitään järkeä ollakaan eri mieltä. Sen sijaan Taalas suhtautuu ylioptimistisesti ihmiskunnan kykyyn tehdä päätöksiä.

Taalaksen kirjassa ilmastonmuutos näyttäytyy juuri niin vakavana ongelmana kuin se on. Mikäli vaarallinen ilmastonmuutos halutaan välttää, toimiin pitäisi ryhtyä heti. Mitä pitempään vitkutellaan, sitä vaikeampaa ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen sopeutuminen ovat. Nykyisillä toimilla ollaan menossa kohti neljän asteen lämpenemistä.

Taalaksen pääviesti on, että ilmastoaktivistien puuhastelu on vahingollista ja ärsyttävää. Ilmastokriisiä ei ratkaista yksilöiden elämäntapavalinnoilla vaan lopettamalla fossiilisen energian käyttö (ja trooppisten metsien hävittäminen). Siihen eivät yksilöt pysty, vaan päätöksiä vaaditaan valtioiden johtajilta ja yrityksiltä. Demokratiassa ilmastotoimien täytyy olla sellasia, että niille on mahdollista saada laaja hyväksyntä. Jos ilmastoaktivistit ovat muiden mielestä ärsyttäviä moralisteja, sitä ei koskaan saavuteta.

Itsekin ilmastoaktivistina olen samaa mieltä. Suuri osa aktivismista on turhaa puuhastelua ja johtaa vain identiteettisotiin ja tavoitteen karkaamiseen näköpiiristä. Elämäntavan ja talouden muutoksia varmasti tarvitaan, mutta nyt on niin kiire, että ei ole aikaa odottaa. Ympäristöliike on vaatinut elämäntavan muutosta ainakin viimeiset 40 vuotta, ellei jopa 1800-luvulta alkaen, eikä ilmastokysymyksessä ole edelleenkään voittoja saavutettu muulla kuin teknologialla ja lainsäädännöllä.

Taalaksen virhe on liian vankka usko siihen, että johtajat ovat hyvin informoituja ja tekevät vaadittavat toimet. Ensimmäistä en epäile yhtään, toista sen sijaan suuresti. Johtajat ovat olleet hyvin informoituja jo kauan. Silti päätöksiä tuntuu syntyvän kovin hitaasti.

Taalas argumentoi myös, että hänkin nuorena pelkäsi ydinsotaa mutta sitä ei tullut, siispä ilmastokriisikin saadaan ratkaistua. Olen kuullut rinnastuksen ennenkin, mutta siinä ei ole päätä eikä häntää. Ydinsota voidaan välttää ihmisten päätöksillä. Kun ilmastonmuutos on lähtenyt liikkeelle, sitä ei noin vain pysäytetäkään. Vaadittavat päätökset ovat eri suuruusluokkaa.

Taalas on täysin oikeassa siinä, että ilmastonmuutos ratkaistaan teknologialla (hän pitää itsestään selvästi ydinvoimaa keskeisenä osana ratkaisua) ja lainsäädännöllä. Tarvittavia päätöksiä ei kuitenkaan saada aikaiseksi, jos me yksittäisinä kansalaisina ja aktivisteina emme niitä vaadi. Siinä meidän roolimme on.

Mielestäni kansalaisilla on oikeus tietää faktat, vaikka ne olisivatkin pelottavia.