Iskulauseet vaarantavat ilmastonsuojelun

Aamun Helsingin Sanomat tarttui aiheeseen, josta olen pyrkinyt pitämään meteliä jo ainakin kymmenen vuotta: fossiilisten polttoaineiden korvaaminen puunpoltolla alentaa Suomen energiantuotannon päästöjä mutta lisää maankäytön päästöjä. Lopputulos on ilmastonsuojelun kannalta yhtä tyhjän kanssa, ellei jopa vahingollinen. Mitä enemmän painetta metsien käytölle tulee, sitä ahtaammalla ovat metsien hiilinielut ja metsälajien elinympäristöt.

Osasyy ongelmaan on ollut uusiutuvan energian edistäminen tavoitteena. Energiapuu määritellään uusiutuvaksi, mutta päästötöntä se ei ole.

Poliitikoilta menee jatkuvasti päämäärä ja keinot sekaisin. Uusiutuva energia on keino, ei päämäärä itsessään.

Ainoa hyödyllinen päämäärä on kokonaispäästöjen vähentäminen. Kaiken muun ilmastopolitiikan pitää palvella tätä päämäärää. Mitä enemmän päällekkäisiä tavoitteita ja sääntelyjärjestelmiä on, sitä enemmän sotkua saadaan aikaan.

Tällä hetkellä keskustellaan, kannattaako Suomen pitää kiinni kansallisesta hiilineutraaliustavoitteesta vuoteen 2035 mennessä. Muu Eurooppa pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä.

Tiedätte asetelman: hyvikset kannattavat tavoitteesta kiinni pitämistä, pahikset vastustavat.

Päästöjä kannattaa vähentää niin nopeasti kuin suinkin pystytään. Siitä hyötyy sekä ympäristö että pitemmällä tähtäimellä myös teollisuus, joka pääsee nopeammin eroon kalliiksi tulevasta fossiiliriippuvuudesta.

Silti täytyy pitää mielessä tärkein asia: päämäärä on päästöjen vähentäminen. Kansallinen hiilineutraaliustavoite on vain keino, ei päämäärä itsessään. Oleellista on, miten sitä hyödynnetään ilmastopolitiikassa.

Jos suurten kaupunkien kaukolämmössä fossiiliset polttoaineet ja turve korvataan brasilialaisesta sademetsästä tuodulla puuhakkeella, Suomen päästöt laskennallisesti pienenevät. Myös uusiutuvan energian osuus energiantuotannosta kasvaa. Kansalliset päästöt pienenevät myös, jos Raahen terästehdas siirretään Ruotsiin.

Jokainen ymmärtää, ettei tällaisilla keinoilla saada ilmastonmuutosta hidastettua yhtään. Pelkään silti, että jossain vaiheessa tulee kiusaus kokeilla tällaisia kepulikonsteja, joilla laskennallisia päästöjä saadaan vähennettyä.

Vuoden 2035 tavoite on nimittäin todella haastava hiilinielujen tilanteen täsmennyttyä.

Meidän tulee edistää sellaisia ilmastoratkaisuja, jotka vähentävät päästöjä aidosti ja maailmanlaajuisesti. Sellaiset keinot pitää hylätä, joissa päästöt vain siirtyvät excel-taulukossa sarakkeesta toiseen.

Ehkä pitäisi keskustella, olisko toimivin keino kuitenkin EU:n päästökaupan tiukentaminen ja hiilitullit.