Tarvitseeko palkalla tulla toimeen?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Aki Kangasharju hätkäytti viime vuoden lopulla väittämällä, että palkalla ei tarvitse tulla toimeen vaan toimeentulon pitäisi koostua palkan lisäksi yhteiskunnan maksamasta tuesta.

Lausahdus elää edelleen somessa esimerkkinä pahojen työnantajien halusta riistää palkansaajia. Mielestäni kysymys ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen vaan ansaitsee tulla tarkastelluksi lähemmin.

Työelämä on murroksessa. Suorittavan työn työpaikkojen määrä vähenee, koska ihmiselle ei kannata maksaa työstä, jonka konekin pystyy tekemään. Toisaalta on paljon työtä, joka on yhteiskunnan kannalta tarpeellista ja välttämätöntä mutta joka ei tuota työnantajalle taloudellista voittoa, mainittakoon esimerkkinä suurin osa taiteen tekemisestä.

Meillä on työntekijöitä, joiden työn tuottavuus on rahalla mitattuna niin heikko (heidän tekemänsä työ voi silti olla yhteisön kannalta erittäin merkityksellistä), että työnantajan ei kannata maksaa heille niin suurta palkkaa, että sillä oikeasti pystyisi elämään.

Meillä on myös työnantajia, joiden kyky maksaa palkkaa ei ole kummoinen. Suurin osa suomalaisista yrityksistä on varsin pieniä. Ne työllistävät yrittäjän itsensä ja korkeintaan kourallisen muita henkilöitä. Lisäksi työnantajina on esimerkiksi voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä ja muita yleishyödyllisiä tahoja.

On kysytty, eikö työnantaja ole epäonnistunut, ellei se pysty tekemään tarpeeksi voittoa korkeampien palkkojen maksamiseen. Ei välttämättä.

Kaikilla aloilla työn tuottavuutta ei pystytä nostamaan tarpeeksi. Jos palvelun hinta karkaa kuluttajan maksukyvyn yläpuolelle, tuote jää ostamatta eikä yrittäjä saa tuloja.

Olen itsekin työskennellyt kansalaisjärjestössä, jossa näiden kysymysten kanssa kamppailtiin koko ajan. Jos yhdistyksen toiminnan tavoite on järjestää syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa lapsille ja nuorille, toiminnan kuluja ei voi laskuttaa määräänsä enempää asiakkailta. Pelastus olivat valtion rahoilla tukityöllistetyt osatyökykyiset.

Jos palkkakustannukset eivät työnantajan kannalta vastaa työstä saatua hyötyä, työntekijää ei palkata ollenkaan. Käytännössä joudumme valitsemaan joidenkin alojen pienien palkkojen ja korkeamman työttömyyden välillä.

Jos valitsemme pienemmät palkat, työntekijän pitää kuitenkin jotenkin tulla toimeen ja päästään kysymykseen, pitäisikö valtion tukea matalapalkkatyötä, jotta työllisyysaste nousisi.

On hyvä huomata, että valtio tukee matalapalkkatyötä jo nyt. Ilman asumistukia matalapalkkatyön tekeminen suurissa kaupungeissa ei kannattaisi ollenkaan. Myös maataloustuet ovat ennen kaikkea tukea työnantajille. Ne alentavat elintarvikkeiden hintoja, joilloin palkkoihin ei tule niin paljon korotuspaineita.

Yksi ratkaisu ongelmaan olisi kaikille maksettava perustulo, joka verotettaisiin pois suurituloisilta. Yhdessä perustulon kanssa pienempikin palkka riittäisi kohtuullisesti elämiseen, eikä syntyisi kannustinloukkuja.

Mikään ratkaisu ei ole ongelmaton. On esitetty, että jos valtio tukee matalapalkkatyötä, isojenkin työnantajien palkanmaksuhalukkuus laskisi. Kysymys on otettava vakavasti. Näinä täystyöllisyyden aikoina työnantajienkin on kuitenkin kilpailtava työntekijöistä myös palkalla. Jos tuki toteutettasiin nimenomaan palkkatukena, sitä voitaisiin suunnata pienyrityksille ja yleishyödyllisille yhdistyksille.