Energiatehokkuusdirektiivi uhkaa vihreää siirtymää

Euroopan Unionissa valmistellaan energiatehokkuusdirektiiviä, joka voi toteutuessaan uhata teollisuuden vihreää siirtymää.

On ehdotettu, että jäsenmaille tulisi sitova velvoite vähentää vuoteen 2030 mennessä energiankäyttöä 11,7 prosenttia vuoden 2020 tasoon verrattuna. Suomen kannalta velvoite on ongelmallinen, koska olemme sitoutuneet hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä.

Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää sähkön käytön merkittävää kasvattamista, koska fossiilisia polttoaineita korvataan sähköllä sekä teollisuudessa että liikenteessä.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä oleellista on päästöjen vähentäminen. Energian käytön vähentäminen on keino päästöjen vähentämiseksi.

Päämäärä ja keino eivät saa mennä sekaisin. Jos ja kun päästöjen vähentäminen edellyttää energian käytön lisäämistä, sitä pitää lisätä. Energiaa voidaan säästää siellä, missä se palvelee päämäärää, eli päästöjen vähentämistä.

Suomessa sähköntuotanto on jo nyt varsin vähäpäästöistä, ja uutta puhdasta sähköntuotantokapasiteettia rakennetaan jatkuvasti lisää. Tämä mahdollistaa teollisuustuotteiden valmistamisen vähemmillä päästöillä kuin monissa muissa maissa.

Päästöjä täytyy tarkastella kokonaisuutena. Ilmaston kannalta ei ole väliä, syntyvätkö päästöt Suomen vai jonkin muun maan rajojen sisäpuolella.

Samaan aikaan Kiinan rooli maailmanpolitiikassa herättää huolta. Keskustellaan kriittisen teollisuuden palauttamisesta Eurooppaan. Nämäkin laitokset vaativat oman osansa energiasta.

Meidän tulisi pystyä keskustelemaan kriittisesti siitä, mikä määrä teollisuustuotannosta ja kulutuksesta on välttämätöntä ja hyödyllistä ja voisiko jostain karsia. Energiatehokkuusdirektiivi on kuitenkin siihen keskusteluun kehno ohjauskeino.

Päällekkäiset sääntelyjärjestelmät heikentävät ilmastotoimien tehoa. Hiilipäästöt pitää saada ensin kuriin maailmanlaajuisesti, sitten voidaan keskustella muista kysymyksistä.

Onneksi direktiivistä ei ole vielä tehty päätöksiä vaan neuvottelut jatkuvat. Päättäjiltä vaaditaan nyt valppautta, ettei hyvässä tarkoituksessa tehdäkin vahinkoa ilmastotoimille ja omavaraisuudelle.