Huumekuolemat voidaan estää
Suomessa kuolee kaikista EU-maista eniten alle 25-vuotiaita huumeisiin. Myös huumekuolemien kokonaismäärässä Suomi on lähellä Euroopan kärkeä. Huumeiden vuoksi kuolee enemmän suomalaisia kuin liikenneonnettomuuksissa. Erittäin vaarallinen huumausaine fentanyyli on vasta tulossa katukauppaan Suomessa.
Luulisi, että huumekuolemien estäminen olisi isompikin vaaliteema. Käytännössä siitä ei keskustella ollenkaan.
Poliitikolle huumepolitiikka on hankala asia. Uusia äänestäjiä sillä ei juuri saa, mutta on suuret mahdollisuudet karkoittaa vanhoja.
Juuri siksi asiasta on puhuttava. On tärkeää olla niiden ihmisten puolella, jotka eivät pysty puolustamaan itseään.
Meillä on tiedossa keinot, joilla huumekuolemia tai ylipäätään huumeiden ongelmallista käyttöä saadaan vähennettyä. Riittää, että katsotaan mallia niistä maista, jotka ovat siinä onnistuneet. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi Portugali ja Sveitsi, jotka ovat selättäneet vakavan huumeongelman lainsäädännön muutoksilla ja tehokkaalla hoidon tarjoamisella.
Kansalaisaloitteen ansiosta käyttöhuoneet ovat jonkin verran nousseet keskusteluun. Ne mahdollistavat matalan kynnyksen avun pahimmassa tilanteessa oleville, mutta yksinään ne eivät riitä. Huumeongelman ratkaiseminen vaatii täyskäännöstä lainsäädännössä ja ylipäätään suhtautumisessa huumeongelmista kärsiviin.
Suomessa huumepolitiikka perustuu edelleen rangaistuksiin, toisin kuin suurimmassa osassa muuta Eurooppaa. Mitä ankarammin huumeiden käytöstä rangaistaan, sitä enemmän haitallisia seurauksia huumeiden käytöstä on. Rangaistuksilla ei pystytä estämään käyttöä, mutta siitä voidaan tehdä paljon vaarallisempaa.
Kaikkien huumeiden käyttö täytyy dekriminalisoida, eli poistaa käytön rangaistavuus. Tällöin käyttäjät pystyvät helpommin hakeutumaan tarvitsemiensa palveluiden äärelle. Muun muassa THL ja A-klinikkasäätiö, oikeusoppineet ja päihdetyön asiantuntijaorganisaatiot kannattavat dekriminalisointia.
Dekriminalisointikaan ei yksinomaan riitä. Lisäksi tarvitaan matalan kynnyksen hoitoa riippuvuussairauksiin. Suomessa on vähennetty sekä päihde- että mielenterveyspuolen hoitopaikkoja, kun niitä päin vastoin olisi pitänyt lisätä. Kaikkien halukkaiden pitäisi päästä päihdehoitoon, ja hoito pitäisi muokata kunkin potilaan tarpeiden mukaiseksi.
Lisäksi tietoa ja terveysneuvontaa tulee olla kaikkien tarvitsevien saatavilla.
Pitemmällä aikavälillä pitää pyrkiä ehkäisemään ongelmallista huumeidenkäyttöä ennalta. Se tapahtuu puuttumalla syihin.
Nykyisellään huumeidenkäyttö on este avun saamiselle mielenterveyden ongelmiin, mikä on nurinkurista, koska ongelmallinen huumeidenkäyttö usein johtuu hoitamattomista mielenterveyden ongelmista.
Lisäksi tieto huumeiden käytöstä, ongelmattomastakin, saattaa estää myös fyysisten sairauksien hoidon tai asianmukaisen lääkityksen. Tämä on täysin anteeksiantamatonta. Ihmisiä kuolee turhaan hoidettavissa oleviin sairauksiin.
Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että osalle poliitikoista päihdeongelmaisten tappaminen hoidon puutteeseen sopii aivan hyvin. Olen kuullut kevään mittaan vaalikeskusteluissa muun muassa sellaisia kommentteja, että käyttöhuoneiden mahdollistaminen antaisi nuorille signaalin, että huumeidenkäytössä on jotain hienoa. Tai että huumeiden käyttäjiä ei kuitenkaan pystytä auttamaan. Nämä ovat täysin typeriä ja tosiasioiden vastaisia väitteitä.
Huumeongelma pystytään ratkaisemaan, jos uskalletaan tarttua toimeen ja toteuttaa asiantuntijoiden suosittelemat toimenpiteet. Huumepolitiikan pitää olla sosiaali- eikä kriminaalipolitiikkaa. Asennemuutosta tarvitaan.
Huumeongelmat koskettavat useimpia meistä jossakin vaiheessa elämää. Ei pidä tuudittautua sen varaan, että tämä on jonkun toisen ongelma.